Pappi Jacob Erling ja nimismies Per Erling
Pappi Jacob Erling ja nimismies Per Erling
Kiikalan Kirkkoherra Jacob Johan Erlingille ja hänen vaimolleen Susanna Lovisa Zidbäckille syntyi Kiikalan Pappilaan poikalapsi 1.7.1813 ja hän sai nimen Pehr Edvard. Pehr Erling kävi koulunsa Turun katedraalikoulussa ja häntä luonnehdittiin nokkelaälyiseksi, ahkeraksi ja siivoksi, jolla oli talous turvattu. Pehr meni naimisiin 1854 Wendla Gustava Waszin kanssa.
Pehr Erlingistä tuli Kiikalan Suomusjärven ja Kiskon yhteinen nimismies. Ennen asettumistaan Kiikalan Hidolan Urholle, hän asui Kirkonkylän Simolassa so Litsin Talossa poikamiehenä. Hän oli tuolloin jo nimismiehen virassa. Sopivan tilaisuuden tullen hän lunasti itselleen Urhon isännyyden asettuen asumaan sinne vaimonsa Wendla Waszin kanssa. Lapsia heille syntyi Urholla ainakin kuusi.
Jo poikasena Pappilassa Erling oli katsellut yli Kurajärven ja sanonut asuvansa siellä vielä joskus. Myöhemmin hän liitti Urhoon naapurinsa Koura-nimisen Hidolan vanhan kantatilan.
Nimismiehenä hän oli ahkera ja hellittämätön, kun hän ajoi asioita lain suomalla voimalla. Hän oli erikoistunut viinan salapolttajien käryttämiseen, kiinniottoon ja tuomitsemiseen vuonna 1866 tulleen luvattoman viinanpolton kieltävän lain voimaantulon jälkeen. Hän ajeli hevosrekipelillä talvisin pitkin metsiä ja soita etsien salapolttajia. Moni laittoman paloviinan keittämisestä kärähtänyt sai jopa vankilatuomion.
Myös kiellettyyn kulkukauppaan hän tarttui innokkaasti. Nimismiehellä oli oikeus ottaa kiinni kauppias ja ottaa häneltä tavarat pois. Ei tiedetä, että jäivätkö kauppatavarat nimismiehelle itselleen. Kerrotaan kuitenkin, että laukkukauppiailta otettuja kankaita nähtiin Urhon naisväen yllä.
Kiikalan, Kiskon ja Suomusjärven asukkaat lahjoittivat hänelle ja hänen emännälleen vuonna 1879 pitkästä 33 vuoden menestyksekkäästä lain hoidosta hopeisen kahvikaluston, johon oli kaiverrettu: ’’ Fallesmannille Pehr Edvard Erlingille ja hänen rouvalleen kiitollisuuden osoitukseksi pitkällisestä ja hyödyllisestä vaikutuksesta hänen piirissänsä 24.12.1879’’. Lehtitietojen mukaan tämä kunnialahja oli annettu tunnustuksena siitä hyväntahtoisuudesta, tahdikkuudesta ja avuliaisuudesta, jota nimismies oli osoittanut yleisöä ja etenkin köyhiä kohtaan sekä virkatoimissaan että kotonaan.
Pehr Erlingin ja hänen poikansa Wernerin nimikirjoitus koristaa monen käräjätuomion ja kauppakirjan lopussa.
Nimismien Pehr Edvard Erling kuoli kotonaan Kiikalan Hidolan Urholla 8.9.1883. Kerrotaan, että kuoleman jälkeen nimismies kummitteli Urholla useaan otteeseen. Jokin hänet sai vielä kuoleman jälkeenkin pitämään järjestystä talossa nimismiehenpelon voimalla.
Kerrotaan tarinoita 1850-luvun puolenvälin tienoilla tapahtuneen, että Urhon nimismies käytti valtaa ja hänellä oli rahaa. Omaisuutta hän sai valtaa käyttämällä.
Kiikalan Hidolan Myllykulmalla oli sattunut miestappo. Nimismies Erling oli asiaa sovitellut vastaajan kanssa ja tuominnut tälle rangaistukseksi tuoda Nimismiehelle kaksi tynnyriä rukiita. Mies oli lähtenyt rangaistusta tuomaan ja kun painoa oli paljon, niin härkävankkureilla se piti tuoda. Urholle saavuttuaan mies oli sitonut härjän aitaan kiinni ja meni ilmoittautumaan Nimismiehelle, joka oli todennut, että ’’asia on selvä, antaa härkien olla aidassa kiinni’’. Pelokas tapon suorittaja oli nöyrästi lähtenyt kävellen kotiinsa.
1980-luvulla tapahtui Kiikalan Säästöpankissa ryöstö. Yölliset luvattomat vieraat saivat polttoleikkausvälineillä kassaholvin oven auki ja ryöstivät kaiken mahdollisen tallelokeroiden sisältöä myöden. Sieltä talletuksessa olleet Nimismies Erlingin perinnöksi jättämät arvoesineet lähtivät varkaiden mukaan; mm hänen hopeinen nuuskarasiansa. Esineitä ei koskaan saatu takaisin.
