Carl Georg Napoleon Sumelius 

 

 

Pappi Carl Georg Napoleon Sumelius 1813 -1852

Kiikalan Kirkonkylän Simolaa eli Litziä isännöi vuosina 1818-1853 Gabriel Arvidinpoika Lietzen s 5.7.1793. Hänellä oli vaimona Leena Abrahamintytär s 8.5.1799 Uskelan Villilän Tomman tytär. Heidät oli vihitty 28.6.1821.

Pariskunnalla oli lukuisa joukko lapsia: Arvid s 1822, Johan s 1824, Elias s 1825, Christina s 16.12.1827, Gabriel s 1830, Carl s 1833 , ja Gustaf s 1836, Wilhelmina s 1838 ja Helena s 1843.

Perhe eli tavallista vanhanaikaista maalaistalon elämää perintötilalla Kiikalan kirkonkylässä. Olipa kuitenkin niin, että talon tytär Christiina Gabrielintytär saatiin naitettua Pappilaan 1949 muuttaneelle uudelle apupapille Carl Georg Napoleon Sumeliukselle s 13.10.1812 Kangasalalla. Pariskunta aloitti perhe-elämän Pappilan tiloissa ja ehtivät saada siellä kaksi lasta; Georg Ilo Immanuelin s 21.4.1852 ja Aina Georgianan s 29.12.1853 vasta isän kuoleman jälkeen.

Carl Sumelius oli jo nähnyt hieman maailmaakin. Hän syntyi Kangasalan lukkarin Petter Sumeliukselle ja vaimolleen Maria Bergströmille. Carl pääsi Hämeenlinnan triviaalikouluun ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä 1839 ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1846.

Carl Sumelius toimi kappalaisena Liedossa, armovuodensaarnaajana Ahvenanmaan Vårdössä, josta hän tuli Kiikalaan apupapiksi vuonna 1849. Kiikalasta hän pääsi Kakskertaan armovuodensaarnaajaksi vuonna 1852 ja siitä alkoi suuri murhenäytelmä Litzenin perheessä.

Carl ja hänen perheensä, vaimo Christina sekä vanhempi lapsi olivat muuttaneet Kakskertaan. Käynti Kiikalassa Litzin tilalla kävi kohtalokkaaksi perheelle. Carl oli saanut herkästi tarttuvan koleran Kakskerrassa, jossa tauti oli riehumassa juuri vuonna 1853 samoin, kuin muissakin Turun seudun pitäjissä. Hän sai tartutettua Lietzenin perheestä isäntä rusthollari Gabriel Arvidinpojan, joka kuoli 4.8.1853, talon nuoriherran Arvid Gabrielinpojan, joka kuoli samana päivänä 4.8.1853. Yltäkylän Lääpälle naitettu isännän sisar, kyläillessään Litzillä, sai koleran ja kuoli 10.8.1853 sekä talon poika Carl Gabrielsson kuoli 14.8.1853.

Carl Georg Napoleon Sumelius kuoli itse 9.8.1853 40 vuotiaana Kakskerran Kullelan Nedergårdin Kappelin virkatalossa. Hänen muistomerkkinsä on Kiikalan kirkon eteläseinustalla. Ilmeisesti Christiina tuli tai jäi Kiikalaan Carlin kuoltua, koska muuttokirjat sanovat, että hän muutti Kakskertaan leskenä 21.11.1853 ilmeisesti järjestelemään kuolinpesää.

Jää epäselväksi, syntyikö tytär Aina Gregorina 29.12.1853 Kakskerrassa vai Kiikalassa. Rippikirjoissa on syntymäpaikka Kiikala, mutta syntyneiden kirjoissa syntymää ei mainita. Aina Georgiana syntyi isänsä kuoleman jälkeen. Christina on merkitty muuttaneeksi lopullisesti takaisin Kakskerrasta Kiikalaan 6.2.1854 Kiikalan Kirkonkylän Litzille molempien lastensa kanssa. Muutto on merkitty muuttaneiden kirjaan sekä Kakskerrassa, että Kiikalassa. Kakskerran rippikirjassa Kullelan Nedergårdissa Saarnaajan virkatalossa Sumeliuksen perhe mainitaan ja kommentoidaan Carlin kuolema ja Christiinan lapsineen muuttaneen Kiikalaan vuonna 1854.

Lietzenin perheestä kuoli koleraan kaikkiaan viisi henkilöä. Kymmenvuotias Helena kuoli samojen päivien aikana 8.8.1853, mutta hänen kuolisyykseen on merkitty tulirokko, jota Kiikalassa myös liikkui tuona aikana. Lisäksi koleraan kuoli kiertävä kunnanköyhäläinen (ambulatorisk rotfattig) Hirvelän kylästä Alexander Hiden 5.8.1853. Lieneekö hänkin ollut silloin yhteydessä Litziläisten kanssa, kun muualla Kiikalassa kolera ei riehunut?

Christina, kahden lapsensa kanssa, selvisi taudista hiuksenhienosti ja Sumeliuksen suku heidän osallaan pääsi vielä jatkumaan.

Perimätieto kertoo, ettei koleraan kuolleiden Litziläisten hautaa saanut avata pitkiin aikoihin, koska ruumiit ja hauta oli kalkittu vahvasti taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Siellä makaavat ruumiit hajosivat hitaasti kalkin vuoksi.

Elämä Litzin talossa jatkui vähäväkinsenä ja varmasti suuren surun murtamana vielä pitkään. Eloon jäivät leskiemäntä Leena Abrahamintytär ja kolme lasta Elias, Gabriel ja tytär Wilhelmiina. Myös Christina Sumelius jäi taloon lapsineen vuoteen 1875 asti, jolloin hän muutti tytär Ainan kanssa Vihtiin. Poika Georg muutti vuonna 1885 Tampereelle.

Vihdin pappilaan muuttanutta Aina Sumeliusta tituleetataan kanskoulunopettajaksi ja äiti Christiinaa Kakskerran armovuodensaarnaajan Karl Sumeliuksen leskeksi.

Elias Lietzen otti isännyyden vuonna 1864 äitinsä jälkeen ja piti naimattomana ja lapsettomana sen vuoteen 1887 asti. Seuranaan hänellä oli äiti Leena Abrahamintytär 19.2.1870 saakka, joka kuoli vanhuuteen ja sisaren Christiinan poika vuoteen 1885 asti muutettuaan talosta pois. Elias kuoli 30.1.1888 keuhkotautiin.

Eliaan jälkeen Litzin talon isännyyden otti haltuun hänen serkkunsa mies Wiktor Ilander ja vaimo Erika Helena Efraimintytär.

Aina Georgina Sumelius meni avioon Carl Johan Backmanin kanssa. Veljensä Georg Ilo Immanuel Sumelius nai Ragna Engebretsenin.

Backmanin perhekunnasta rippikirjat kertovat, että Majuri ja Ritari Karl Johan Backman s 7.8.1829 Kangasalalla vihittiin Vihdissä 8.1.1880 Aina Sumeliuksen kanssa. Tällöin he asettautuivat asumaan Vihdin Korpelan Degerbackaan vuosiksi 1880-1882. Mukana tuli äiti Christina. Puolisoiden iso ikäero saattoi jouhtua avioliiton käytännöllisyydestä. Ainan ei enää kerrota olevan opettajan toimessa.

Muutto Veikkolan Kourlan Sandvikiin tuli 1883 ja sieltä vuonna 1893 Heinolan kaupunkiin tontille n:o 90. Majuri Backman kuoli Heinolassa 12.2.1907 halvaukseen 77 vuotiaana ja papin leski Christiina Sumelius 29.5.1909 sydäntautiin 81 vuotiaana. Aina Sumelius–Backman jäi asumaan ainakin vuoteen 1919 Heinolaan, johon rippikirjat näyttävät. Hänet tituleerataan rippikirjassa yksin asuvana talonomistajana Majurin leski Aina Georgiana Kristina Backmaniksi.

Karl Backmanilla ja Aina Sumeliuksella ei ollut yhteisiä lapsia.

Sumeliuksen lapsista Georg kuoli 4.3.1925 ja Aina 13.3.1938.

Kiikalan Kirkonkylän Simolan eli Litsin talon isännyys ei ole mennyt suvussa isältä lapselle, mutta on vielä tänään saman suvun hallussa.

Kolera epidemioita esiityi Suomessa 1800-luvulla, jolloin se oli saanut maailmalla pandemialuontoisuuden mitat. Erittäin helposti tarttuvana bakteeritartuntana kolera saatiin pääasiassa likaantuneesta juomavedestä tai ruuasta.

Miten sen saivat niin nopeasti lähes yhtäaikaa Litsin talon väki? Saastunutta kaivoa täällä ei voinut vielä olla eikä saastunutta juuresmaata. Tartunnan lähteen täytyi olla asuintalon sisällä. Ehkäpä niin, että pitkän rasittavan matkan kulkeneena Carl Sumelius ensimmäiseksi taloon tullessaan joi tuvan oven pielessä olleesta saavista vettä sillä samalla kauhalla kuin kaikki muutkin ja jätti bakteerin pesimään astian veteen.