Matti Siren

 

 

 

 Matti Armas Sirén syntyi 11.7.1930....

...KiikalanVanhaankylän Rauhaniemen pienviljelystilalla jääden perheen ainokaiseksi. Hänen isänsä Armas Edvard Sirén oli saman kylän Krapin ikivanhan kantatilan poika. Isoisä Johan Edvard Krapi oli kuollut vuonna 1904 ja hänen jälkeensä tila yhdistettiin saman kylän Jaanuun ja Seppään, päärakennus purettiin ja siirrettiin Suomusjärven Anerion kouluksi.

Matti viljeli tilaa vuodesta 1954. Elämä jatkui äidin kanssa kahdestaan. Toisen työuran hän suoritti huolellisena ja ahkerana kirvesmiehenä.

Matti ei avioitunut koskaan ja äidin kuoltua hän asusti yksin Rauhaniemessä vanhuuteen asti. Hän kuoli Hintan vanhainkodissa 29.11.2019. Hänen käsinkirjoittamasta lainatusta runosta kuitenkin paistaa kaipuu rakastetun luo. Mielitietty hänellä oli ollut, mutta vahva äiti seisoi heidän välissään.

Yksineläjyydestään huolimatta Matti oli ulospäin suuntautuva ja tarkkaili ympäristöään sekä pisti asioita muistiinsa. Muistin varaan asiat eivät kuitenkaan häneltä jääneet. Hän osti itselleen kirjoituskoneen ja alkoi kirjoittaa-naputtaa puhtaaksi vihkojensa muistiinpanoja.

Matti kirjoitti lukuisia niin realistisia kuin kuvitteellisiakin kertomuksia vanhan ajan elämästä. Vanhojen työtapojen kuvaamista tuli kirjoitetuksi muistiin, Kirkon ja kirkollisia historiikkejä häneltä jäi paperille. Hän kirjoitti myös runoja ja balladeja. Matti oli kansanperinteen kerääjä. Kirjoituksien määrästä ja laadusta päätellen hän oli turhankin vaatimaton omista kyvyistään. Ulos päin vanhakirkollisen jäykkänä moni ei voinut nähdä hänen toista hersyvän humoristista ja lupsakkaa puoltaan. Parhaiten tämä toinen puoli tuli esiin hänen kirjoituksistaan.

Matti oli kirkon mies. Hän oli tunnustava kristitty, joka kantoi oman kortensa kekoon Kirkkoneuvostossa, oli tarvittaessa esittelemässä seurakuntaa puhein ja näyttämällä. Hän kirjoitti mm Kiikalan seurakunnan 350 vuotispäiviksi pitkän historiikin. Hän myös lauloi kirkkokuorossa tenorina. Hän säilytti kymmeniä kirjoitettuja puheitaan syntymäpäiväsankareille sekä isommillekkin yleisöille.

Kaskuna hänestä itsestään voidaan kertoa, että kuorolaulajana hänen piti harjoitella ahkerasti ja avata ääntään. Sen hän teki ruokkiessaan ja hoitaessaan kanojaan. Ollappa kukkona tuossa kanalassa ja jäädä toiseksi hoitajan kanssa. Mitä lienevät tuumanneet kanat? Ehkäpä Matti oli huomannut muninnan lisääntyvän kun Sibeliuksen ’’Soi kunniaksi luojan...’’ kajahti orsien yleisölle.

Matti Sirén oli yksi Kiikala-Seura ry:n perustajajäsenistä vuonna 1993 ja toimi sen johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1993-1998. Seura päätti julkaista Kiikalan Kaskukirjan, johon Matti keräsi kaskut ja sanonnat. Hänen tapansa kirjoittaa asioista oli realistista ja kaunistelematonta kansankieltä. Sellaista kuin arkielämä maalaisympäristössä oli ja on.