Giovanni Albertelli

 

 

Giovanni Albertelli – Italian Jussi

 

Giovanni Albertelli syntyi 1884 Antoniassa, Pohjois-Italiassa Parman lähellä. Jussin elämän alkuvaiheista on monia erilaisia versioita. Yhden tarinan mukaan hän oli 17-vuotiaana nuorukaisena palavasti rakastunut erääseen kotiseudun tyttöön, kosinut tätä ja saanut rukkaset, koska oli köyhän lesken poika. Siihen aikaan kieltävä vastaus kosintaan oli Italiassa häpäisy. Nöyryytetty Giovanni heitti kotinsa oven kiinni, sanoi äidilleen ettei koskaan enää avaa sitä ja lähti lopullisesti Italiasta kohti pohjoista. Toisen tarinan mukaan hän olisi syyllistynyt rikokseen, tappoon, ja olisi paennut sitä. Kolmas tarina kertoo, että hän säästi rahaa ja osti posetiivin tai peri posetiivin ja lähti laitteen kanssa maailmalle ansaitsemaan elantoaan.

Jussi saattoi tulla Suomeen jo 19-vuotiaana. Yhden kertomuksen mukaan hän astui laivasta Suomen kamaralle Helsingissä kesällä 1903 mukanaan posetiivi ja marakatti. Toisaalta kerrotaan, että hän vietti useita vuosia Baltiassa, jossa oli 1900-luvun alkupuolella paljon italialaisia kauppiaita ja käsityöläisiä. Jos tämä pitää paikkansa, hän saapui Suomeen vasta ensimmäisen maailmansodan aikana. Joka tapauksessa hänet pidätettiin Salossa 1918 ja miestä pidettiin pari viikkoa säilössä paikallisessa elokuvateatteri Tähti-Kinossa. Jussi närkästyi pidätysajasta ja totesi myöhemmin, että ”Menihän se aika muuten, mutta ohjelma oli turhan pitkä. Suomen laki on paska laki.”

Matkoillaan Jussi oli oppinut hieman venäjää, eestiä ja ruotsia. Vieraista kielistä hän kuitenkin osasi parhaiten Suomea. Ulkonäöltään Jussi oli lyhyt, vanttera mies ja italialaiseksi vaalea. Hän kierteli kansanjuhlissa, arpajaisissa, toreilla ja markkinoilla veivaten posetiivia ja marakatti, jolla oli punainen liivi ja punainen hattu päässään, keräsi mukiinsa rahaa yleisöltä. Ajan myötä Jussi vaihtoi alaa ja ryhtyi jäätelökauppiaaksi. Sekin oli italialaisten hallitsema erikoisbisnes, joka vaati ammattitaitoa. 1900-luvun alkupuolella jäätelö oli tavalliselle kansalle harvinaista herkkua. Monet maistoivatkin ensimmäisen kerran jäätelöä Jussin kärryiltä. Kerrotaan, että tämä uusi työ tuotti niin hyvin, että Jussilla oli mahdollisuus ostaa omakotitalo Salosta. Hän myös löysi kumppanin ja meni naimisiin. Vaimo oli kuitenkin luonteeltaan huikentelevainen ja päätyi tekemään itsemurhan. Elämä suistui raiteiltaan, Jussi ratkesi juomaan ja joutui myymään talon. Tämän vaikean elämänvaiheen päätteeksi Jussi päätyi Kiikalaan.

Hän rakensi itselleen pienen mökin Litsin maalle Myllykulman tiehaaran lähelle. Mökki on edelleen pystyssä. Jussi eleli vaatimatonta elämää ja vuokrasi pikkuruista mökkiään kortinpelaajille tuntitaksalla. Jussi nukkui tai oli nukkuvinaan, mutta joka tunnin päästä hän ilmoitti, että ”tunti on kulunut”, sitten hän peri jokaiselta ”valorahan”. Tästä tulikin sanonta, että sitä ei tiedä kuka voittaa, kuka häviää, mutta Jussi voittaa aina. Pelatessa tuli nälkä, joten Jussi toimi myös kokkina. Hän piti nimenomaan makaronista eikä koskaan oikein tottunut perunaan. Niinpä hän saattoi puuskahtaa: ”Perunaa, perunaa, aina vaan perunaa, ei koskaan makarooni.”

1940-luvulla sota-aikana kokoontumispaikkoja oli vähän, joten nuoriso kokoontui Jussin luona. Seitsemän neliön tiloihin mahtui jopa 17 nuorta kerrallaan. Jussi piti ihmisistä ja erityisesti nuorista. Hän oli kohtelias ja seurallinen, joten hänen oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa.

Jussi joutui vielä kerran vaihtamaan ammattia, koska tehtaat ryhtyivät valmistamaan jäätelöä. Hän kierteli pitäjiä ostaen hevosen häntäjouhia, valmisti niistä harjoja ja maalipensseleitä, joita myi edelleen maakunnassa.

Viimeiset vuotensa Jussi asui Hintan vanhainkodissa. Hän kuoli 83-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1967. Hänet haudattiin siunaamattomaan maahan kirkon pohjoiselle seinustalle katolisen uskonsa vuoksi.