Jalmari Suominen

 

 

Jalla Suominen, kelloseppä

Harmaa tupa näkyi vielä parikymmentä vuotta sitten Härjänvatsan tienhaaran jälkeen Suomusjärven suuntaan oikealla puolella. Nyt näkymän on peittänyt metsä. 1960-luvun ilmakuvassa näkyy paikalla asuinrakennus lato ja jonkin verran sarkaoijtettua peltoa. Kyse on Suomis-Maijan mäkituvasta Silvan kantatilan alueella.

Tänään tuvasta ja ladosta on jäljellä kasa lahoja lautoja ja pellot ovat metsittyneet kuusikoksi.

Mäkituvan asukkaita olivat Juho Evert Suominen s 1871 Muurlassa ja vaimonsa Maria Selenius s 1883 Kiikalassa. Lapsia heillä oli neljä.

Juhon äiti oli Kiikalan Kruusilan Pormestarin kantatilan tytär. Hän oli Muurlassa, kun Juho syntyi avioliiton ulkopuolella.

Marian vanhemmat olivat torppareina Yltäkylän Yli-Örsillä Elias Selenius s 1838 ja Eudfrosyne Lindstedt s 1844.

Juho ja Maria Selenius olivat Yltäkylän Yli-Örsillä palveluksessa renkinä ja piikana tutustuessaan ja mennessään naimisiin. Kierreltyään aikansa Yltäkylän taloissa muonamihenä ja itsellisenä Juho Evert asettui perheineen mäkitupalaiseksi Silvankylän Silvan talon alaisuuteen. Juho mainitaan rippikirjassa kuuroksi.

Tarinoita Pietilän mäkituvan väestä on jäänyt. Erään tarinan mukaan liittyi onnettomuudessa menehtyneen talonemännän mies (Werner Mikola), joka kävi töllissä ryyppäämässä lohtuunsa. Kolmen päivän ryyppyputken jälkeen mies sanoi, että Maija oli muuttunut niin kauniiksi Vennun silmissä että oli ihan kuin kruunu olisi ollut päässä.

Maija kertoi että hänen piti vielä vanhoilla päivillä ostaa uimapuku kun kunta teki uimarannan Härjänvatsaaan. Hän oli aina ennen uinut alasti.

Suomismaija tunnettiin erityisen mukavana, pienikokoisena naisihmisenä. Pietilässä oli iso tupa suuren muurin kanssa. Tupa täyttyi usein kylän miehistä. Maijalla oli pieni kamari, jossa hän nukkui. Pellot oli viljelty jopa vehnää, oli lehmä ja sikakin.

Maijalla oli sivurooli viinan keitossa Varisjoen notkon tehtaalla. Päätekijä löytyi naapurin karjakosta. Kiljua Maija kuitenkin valmisti äijien nautittavaksi.

Maija oli pidätettynäkin viinan poltostakin viikon verran Suomusjärvellä Koorlankylän Rauhalassa. Siellä isäntäväki toimi poliisien ja nimismiehen kuulustelupöytäkirjojen kirjoittajana ja vankien säilyttäjänä sekä kuljettajana. Oikeastaan Maija sai syytteen ja rangaistuksen väärästä todistuksesta.

Poika Jalmari eli loppuvuotensa äidin kanssa Silvan mäkituvassa. Ei tiedetä hänellä olleen perhettä. Vuonna 1922 Jalla oli lähtenyt Silvan rengin pestistä Pertteliin. Siihen loppuvat nähtävät rippikirjatiedot. Jossakin hän kuitenkin pääsi tutustumaan kellojen saloihin ja ryhtyi korjaamaan niitä. Hänen kerrotaan olleen taitava itseoppinut kelloseppä, jonka hän aloitti purkamalla ja opettelemalla kokoamalla kelloja.

Se tiedetään myös, että hän oli musikaalinen ja osasi soittaa viisirivistä hanuria. Hän toimi nurkkatanssien soittajana. Ehkäpä leskimies Werner Mikolakin viihtyi vuorokausia töllissä murheitaan lievittämässä viinaa juoden ja musiikkia kuunnelleen.

Kuolinkirjan mukaan lohkotilallinen Juho Evert Suominen Silvan Pietilästä kuoli keuhkotautiin 29.4.1926 54 vuotiaana. Maria kuoli 12.3.1981. Heidät on haudattu Kiikalan kirkon hautausmaalle. Samassa haudassa lepää Jalla Suominen vaikka nimeä kiveen ei ole hakattukkaan.

Kuolinilmoituksessa kellosepäksi tituleerattua poikaa kutsuttiin Suomisen Jallaksi. Jalmari Julius oli syntynyt 12.4.1905. Sahatyömies Silvankylän Pietilästä Jalmari Julius Suominen kuoli naimattomana 13.12.1957 52 vuoden ikäisenä sydämen sepelvaltimon tukkeumaan.