Johan Hjalmar Alve
![]() |
Johan Hjalmar Alve, rovasti
Kiikalan Kirkkoherraksi valitaan Johan Hjalmar Alve, hänen toimikautensa oli 1918- 1953.
Alven kerrotaan olleen ankara seurakuntalaisilleen. Hän päästi saarnastuolista tulikivenkatkuisia saarnoja haukkuen nimeltä syntiä tehneet seurakuntalaiset. Hänelläkin oli kuitenkin paheensa; linja-auto toi hänelle usein viinapullon Salosta. Alven pariskunta oli lapseton ja siihen kerrotaan olleen syynä Hjalmarin henkilökohtainen suuntautuminen.
Kerrotaan, että kun pidettiin nuorena keuhkotautiin kuolleen mustalaisviulisti Osmo Iltansen hautajaisia, niin kirkkoherra puhui, että ’’ei auttanut Osmoa viulunsoittotaito, kun ei taivaassa viulu soiteta’’. Papille vastattiin saattoväen joukosta heti, että ’’ei, mutta harppua ja symbaalia siellä soitetaan’’.
Komisuon Sarkolan tupaantulijaisissa Alve oli kehunut uutta taloa: ’’tämä talo on kuin naisen kenkä; ulkoa pieni, mutta sisältä suuri’’.
Alve kohosi Kiikalassa olonsa aikana Lääninrovastiksi.
Kiikalan seurakunnassa tapahtui vahdinvaihto Alven ja pitäessään päätössaarnaa, hänen kerrotaan julistaneen jälleen kerran tulikivenkatkuisen saarnan haukkuen koko seurakunnan luetellen sen kaikki synnit.
Seuraavaksi uusi Kirkkoherra Ilmo Vihervaara aloitti tuliaissarnansa sanoilla: ''Pelolla ja vavistuksella otan minä tämän viran vastaan ...''